Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen,
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
Ja tuntea, kun lumi peittää maan.

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
Ja kiitti, miten onkaan saanut rakkautta näin.
Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän,
Vaan ei yhtä tiennyt hän:


Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi, kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus,
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
Tai pyytää kotiin palaamaan.

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen,
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen.
Pihamaalla katson, miten kaunis voikaan olla maa,
Vaikkei ole Jumalaa.


      Yö: Rakkaus on lumivalkoinen



Siitä on jo kauan aikaa. Oli helmikuu. En muista kenen kanssa baarissa olin.
Tapasin kuitenkin Teemun. Nuoren miehen jonka tiesin jo ennestään tuttujen kautta. Juttelimme, tutustuimme ja päädyinpä Teemun luokse yöksikin.
Teemu asui vielä vanhempiensa luona kuten minäkin. Aamulla herätessäni radiossa soi Yön uusi kappale; Rakkaus on lumivalkoinen. Tunne oli mahtava. Kuuntelin laulun sanoja ja olo oli haikea. Toivoin tästä kehkeytyvän vielä jotain suurta.

Teemu ei tuon illan jälkeen ollut juurikaan kiinnostunut minusta. Voisikin sanoa että loputtomalla  piirittämiselläni pakotin Teemun tykkäämään minusta. Suhteen lähtiessä todenteolla käyntiin olin myytyä naista. Miten minä voin saada yhden halutuimmista poikamiehistä itselleni? Hyvin pian myös selvisi kuinka paljon unelmieni mies joikaan kaljaa, jopa keskellä viikkoa. Eikä se jäänyt siihen pelkkään kaljaan. Nopeasti huomasin että kuvioihin  kuului myös huumeet, hasis ja kannabis  lähes jokapäiväisesti.

On helppoa olla jälkiviisas,mutta miksi ihmeessä en ottanut jalkoja alleni jo tuossa vaiheessa ja juossut kauas ja vähän hemmetin lujaa. Emme olleet tunteneet kauaakaan kun Teemu jäi jo jatkuvasti kiinni valheistaan. Aiheet eivät oleet kuolemanvakavia. Oikeastaan aiheet olivat niin omituisia etten vieläkään tiedä miksi niistä piti valehdella.

Joka tapauksessa, tämä oli minun helvettini alku.