On ollut rankkaa miettiä asioita näin paljon.
Mielessäni pyörii aina vaan että miksi? Miksi se tapahtui minulle? Mitä minä tein väärin? Mitä olisin voinut tehdä toisin välttääkseni sen kaiken?
Vastauksia en keksi kuin yhden. En mitään. Olisin voinut alistua hakattavaksi, käpertyä ja olla puolustamatta itseäni. En vain kertakaikkiaan usko että se olisi auttanut mitään.

Miksi taas Teemu teki sen kaiken? Uskon että hän on oikeasti mieleltään sairas. Hänellä oli hirvittävän huono itsetunto vaikka päällepäin hän tuntuikin olevan todelllinen Auervaara. Hän jaksoi jauhaa mahtavista naisseikkailuistaan ja siitä kuinka paljon hänelle olisi tai on ollut ottajia. Jälkeenpäin on helppo huomata että ei tainnut sekään pitää kutinsa. Keskittymiskyvyn puute oli jotain ihan uskomatonta. Teemu oli myös todella välinpitämätön muiden tunteita/haluja kohtaan mutta toisaalta todella miellyttämisen haluinen. Mikäköhän sille olisi sitten diagnoosi? Narsisti? 

Viime yö menikin sitten kieriessä ja painajaisten kourissa. En olisi uskonut että haavojen repiminen auki tuntuisi enää näin pahalta.
Eilen televisiossa tulleessa Levottomat 3-elokuvassa lyötiin naista. En voinut katsoa. Käänsin pääni ja itkin. Tuostakin tunteesta luulin jo päässeeni eroon, mutta näköjään olenkin vaan haudannut ne jonnekin mieleni sopukoihin.

Teemu kävi minuun käsiksi ensimmäistä kertaa ehkä puolen vuoden seurustelun jälkeen. En muista mistä tappelu tuli. Suutuin jostakin ja olin lähdössä kotiin Teemun luota kun minut huudon kera kaadettiin maahan. Ensimmäiseksi hämmästyin ja sitten pelkäsin. Nousin ja yritin lähteä. Teemu tönäisi minut uudestaan kumoon.  Tällöin hän myös syöksyi kimppuuni. Olin selälläni maassa, sinisellä matolla vessan edessä. Teemu istui päälleni ja kuristi. Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin kuolevani. Mistä sitä tietää kuinka kauan Teemu olisi kuristanut, mutta minä taistelin. Taistelin raivokkaasti enkä tiennyt silloin kuinka monesti tulisin tulevaisuudessakin niin tekemään. Lopulta Teemu päästi irti. Minä itkin ja menin sohvalle istumaan. Hyvin pian sovittiin.

Asuin ystäväni kanssa mutta olimme sillä hetkellä riidoissa. Kun pahoinpitelyä seuraavana päivänä menin kotiin halusin vain kertoa kaiken ystävälleni ja itkeä. Ystäväni ei ollut kotona. Minä kävin suihkussa ja itkin. Pyyhe ympärilläni katselin mustelmia käsissäni ja itkin aina vain. Totuus alkoi valjeta. Minut oli pahoinpidelty. Hakattu. Oman ihanan poikaystäväni toimesta.

Uskallan väittää että jos ystäväni olisi ollut tuolloin kotona ja olisin päässyt heti kertomaan tapahtuneesta, suhde ei olisi ehkä jatkunut sitä neljää tuskallista vuotta. Se on kuitenkin mennyttä.

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen,
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
Ja tuntea, kun lumi peittää maan.

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
Ja kiitti, miten onkaan saanut rakkautta näin.
Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän,
Vaan ei yhtä tiennyt hän:

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi, kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus,
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
Tai pyytää kotiin palaamaan.

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen,
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen.
Pihamaalla katson, miten kaunis voikaan olla maa,
Vaikkei ole Jumalaa.

Siitä on jo kauan aikaa. Oli helmikuu. En muista kenen kanssa baarissa olin.
Tapasin kuitenkin Teemun. Nuoren miehen jonka tiesin jo ennestään tuttujen kautta. Juttelimme, tutustuimme ja päädyinpä Teemun luokse yöksikin.
Teemu asui vielä vanhempiensa luona kuten minäkin. Aamulla herätessäni radiossa soi Yön uusi kappale; Rakkaus on lumivalkoinen. Tunne oli mahtava. Kuuntelin laulun sanoja ja olo oli haikea. Toivoin tästä kehkeytyvän vielä jotain suurta.

Teemu ei tuon illan jälkeen ollut juurikaan kiinnostunut minusta. Voisikin sanoa että loputtomalla  piirittämiselläni pakotin Teemun tykkäämään minusta. Suhteen lähtiessä todenteolla käyntiin olin myytyä naista. Miten minä voin saada yhden halutuimmista poikamiehistä itselleni? Hyvin pian myös selvisi kuinka paljon unelmieni mies joikaan kaljaa, jopa keskellä viikkoa. Eikä se jäänyt siihen pelkkään kaljaan. Nopeasti huomasin että kuvioihin  kuului myös huumeet, hasis ja kannabis  lähes jokapäiväisesti.

On helppoa olla jälkiviisas,mutta miksi ihmeessä en ottanut jalkoja alleni jo tuossa vaiheessa ja juossut kauas ja vähän hemmetin lujaa. Emme olleet tunteneet kauaakaan kun Teemu jäi jo jatkuvasti kiinni valheistaan. Aiheet eivät oleet kuolemanvakavia. Oikeastaan aiheet olivat niin omituisia etten vieläkään tiedä miksi niistä piti valehdella.

Joka tapauksessa, tämä oli minun helvettini alku.